Sukupolvien perintö säilyy vanhassa maalaistalossa Kojonkulmalla
Helinä ja Pauli Sosi eivät raaski lähteä kotitilaltaan edes lomalle, koska viihtyvät kotona niin hyvin. Vanhan talon kunnostaminen on pariskunnan yhteinen harrastus.
Sopeutumiskyky. Sitä vanhan talon kunnostuksessa ja maalla asumisessa ennen kaikkea tarvitaan, sanovat Kojonkulmalla asuvat Helinä ja Pauli Sosi. Pariskunta on kunnostanut tilan 1900-luvun alussa rakennettua päärakennusta jo vuodesta 1997.
– Ei voi vaatia ihan kaikkia mukavuuksia, mitä uudessa talossa olisi. Pitkään asuttiin enemmän tai vähemmän remontin keskellä. Keittiö taitaa olla ainut huone, missä ei ole nukuttu, Pauli ja Helinä muistelevat.
Alkuun pariskunta ei tiennyt juuri mitään perinnekorjaamisesta. Lehdessä sattumalta nähty artikkeli kuitenkin muutti kaiken, ja pikkuhiljaa perinnekorjaamisesta tuli kunnostamisen punainen lanka ja käsistään kätevän pariskunnan yhteinen harrastus.
Vanha talo on opettanut armollisuutta
Vuosien varrella talo on ehditty kunnostaa kauttaaltaan, ja nyt ympärillä näkyy huolella harkittuja yksityiskohtia viime vuosisadan alun tyyliin. Yksittäisistä urakoista suurimpia oli pirtin lattian ja alapohjan kunnostus.
– Lattiassa oli vesisaavin muotoinen laho paikka. Koko lattian korjauksen työmäärä tuli ehkä vähän yllätyksenä, Helinä kertoo.
Iso työ oli myös ulkovuorauksen maalien poisto ja talon uudelleenmaalaus. Vaivannäkö kuitenkin kannatti, koska suurin osa ulkolaudoituksesta oli vielä hyvää, kovaa puuta.
Vuosien varrella pariskunta on oppinut armollisuutta itseään kohtaan. Aluksi perinnekorjaamisen ohjeet otettiin ”hirveän kirjaimellisesti”, mutta sittemmin on tajuttu, ettei ratkaisujen murehtiminen ainakaan jälkikäteen auta mitään.
– Ajatusmaailma on muutenkin muuttunut. Jos ennen ajatteli, että jokin huonokuntoinen paikka pitää heti uusia, nyt siinä näkee vain elämän jälkiä.
Muita vanhan talon kunnostamisesta kiinnostuneita Helinä ja Pauli neuvovat pitämään maltin mielessä. Talossa kannattaa ennen remonttien aloittamista asua tai ainakin pitää sitä mökkinä, jotta oppii näkemään sen tarpeet.
Suvun jalanjäljissä
Helinää ja Paulia sitovat kotitaloonsa myös perinteet. Tila on kuulunut Helinän suvulle jo vuodesta 1696 lähtien. Sukuperinnöstä ei silti oteta liikaa paineita, koska jokainen sukupolvi tekee omat ratkaisunsa. Alkuun Helinän isä kauhisteli, millaiset lämmityskustannukset nuorelle parille tulee, kun nämä purkivat talosta 70-luvun energiansäästökriisin aikana asennetut lasivillat. Sittemmin Helinän vanhemmilta on tullut perinteiselle korjaustyylille vain tukea.
Myöskään Helinä ja Pauli eivät aio vahtia vieressä, millaisia ratkaisuja perheen aikuinen poika Antero aikanaan tekee, kun hän jossain vaiheessa ottaa tilan hoitoonsa.
– Totta kai jokainen sukupolvi tekee omannäköistään. Ei ole kauhean kannustavaa, jos on tarkkaan ennalta määritelty, mitä pitää tehdä, Helinä pohtii.
Elämäntilannekin vaikuttaa siihen, mitä ehtii ja jaksaa. Helinä itse joutui päästämään äitinsä kukkaistutukset villiintymään, kun lapset olivat pieniä, mutta nyt pihan kukkapenkit ovat taas huolella hoidetut.
Juuret kylällä
Kojonkulman kylältä löytyy Helinän ja Paulin mukaan monenlaista elämää, ennen kaikkea omaa lähipiiriä.
Perheen tytär Ulriikka opiskelee Turussa, mutta Antero asuu muutaman kilometrin päässä. Paulin äiti, sisko ja veli sekä veljen poika asuvat hekin lähellä. Aiemmin myös Helinän vanhemmat asuivat kylällä ennen muuttoaan kaupunkiin.
Silti maalla asumisen parhaita puolia on Helinän ja Paulin mukaan oma rauha. Introvertiksi itseään kuvaileva Helinä katsoo postia hakiessaan, ettei tiellä juuri sillä hetkellä ole liikaa ohikulkijoita. Vaikka naapureiden kanssa jutteleminen on mukavaa, on kiva, kun ei aina tarvitse miettiä esimerkiksi sitä, mitä vaatteita on päällä.
Lisäsi Pauli on henkeen ja vereen maanviljelijä, joten samanlainen elämäntyyli ei muualla kuin maalla onnistuisikaan. Työmatka hoituu kävellen ja traktorilla.
– Me tykätään kotona olosta niin paljon, ettei täältä tarvitse oikeastaan lähteä minnekään. Kunnostamisen suurimpia onnistumisia onkin ollut luoda kokonaisuus, jossa viihdymme.
