
Mitä on mukava elämä maalla, Loimaalla? Blogissamme on mahdollisuus kurkistaa loimaalaiseen elämänmenoon kertomusten, menestystarinoiden ja hauskojen faktojen kautta. Tervetuloa viihtymään ja tutustumaan Loimaan eri puoliin!

Julkaistu: 10.11.2025
Teksti ja kuvat: Eija Martti
Kun hälytys tulee, jossain on hätä. Kadonnut marjastaja, eksynyt lapsi, tai muistisairas ihminen, joka ei ole palannut kotiin. Tällöin paikalle saapuvat vapaaehtoiset Vapepan auttajat. He eivät saa palkkaa, mutta heidän työnsä on korvaamatonta.

Vapaaehtoiset kuuntelemassa harjoituksen ohjeistusta
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa) on yli 50 järjestön ja yhteistyötahon muodostama verkosto, jonka tehtävänä on tukea viranomaisia erilaisissa pelastus- ja etsintätehtävissä. Toiminta perustuu vapaaehtoisten haluun auttaa, kehittää itseään ja oppia uusia taitoja.
Vapepa sai alkunsa jo vuonna 1964 ja täytti viime vuonna 60 vuotta. Vuosikymmenten aikana toiminta on kasvanut merkittävästi: mukana on lähes 15 000 vapaaehtoista yli tuhannessa hälytysryhmässä ympäri Suomea. Suomen Punainen Risti toimii Vapepan yhdysjärjestönä ja vastaa toiminnan valtakunnallisesta ja alueellisesta koordinaatiosta. Vapepa toimii aina viranomaisten kanssa yhteistyössä ja vapepalaisten hälyttäminen lähtee aina viranomaisen pyynnöstä.
Vapepa tarjoaa tehtäviä niin kokeneille kuin vasta-alkajillekin. Voit toimia esimerkiksi: maastoetsijänä, ensihuollossa, henkisen tuen tehtävissä, muonittajana, viestittäjänä, pelastuskoiran ohjaajana tai vaikkapa liikenteenohjaajana. Aiempi kokemus ei ole välttämätön, vaan avoin mieli ja halu auttaa. Kun liittyy Vapepaan, liittyy yhteisöön, joka tekee konkreettista hyvää. Uudet ihmiset tuovat mukanaan uusia ideoita ja näkökulmia, ja jokaisen osaamista voidaan hyödyntää.

Kurssilaiset huomioliiveineen valmiina etsintäharjoitukseen
Auranmaan etsijät perustettiin maaliskuussa 2022 ja Auranmaan ja Loimaan seudun paikallistoimikunta helmikuussa 2023. Yksi toiminnan perustajista on Virpi Arvola, joka toimii paikallistoimikunnan puheenjohtajana.
"Paikallistoimikunnan alueella toimii kolme hälytysryhmää, eli Auranmaan etsijät, Loimaan etsijät ja Marttila-Kosken etsijät. Etsijöitä on tällä hetkellä mukana 140", Virpi kertoo. "Hälytyksiä ei nyt ole tullut lähiaikoina montaa, mutta meidän etsijät voidaan hälyttää myös muiden paikallistoimikuntien alueille avuksi."
Auranmaan ja Loimaan seudun Vapepan järjestämät Peruskurssi ja Etsinnän peruskurssi tarjoavat mahdollisuuden hypätä mukaan toimintaan turvallisesti ja ohjatusti. Kursseja järjestetään alueella säännöllisesti. Käytyään kurssit osallistuja tuntee Vapepa-järjestöverkoston toimintaperiaatteet ja tavallisimmin käytettävät maastoetsintämenetelmät, sekä osaavat soveltaa niitä johdetussa etsintätilanteessa. Harjoituksia järjestetään säännöllisesti, jotta taidot pysyvät kunnossa.
” Hälytysryhmät on jaettu kunnittain harjoitusryhmiin. Harjoituksia pyritään pitämään omissa ryhmissä, mutta joskus on niin, että omasta porukasta ei harjoitusta saada aikaiseksi niin pyydetään muita mukaan. Näin opitaan tuntemaan muita mukana olevia”, toteaa Virpi. Hän muistuttaa myös, että: ” Kaikki toiminta on vapaaehtoista, mutta kaikilla on myös velvollisuus pitää taitoja yllä. Ryhmässä mukana oleminen on myös lupaus, että on viranomaisten käytettävissä tarpeen vaatiessa.”

Vapaaehtoiset etsijät ovat löytäneet haettavan kohteen.
Ensimmäinen kurssi-ilta järjestettiin Mellilän nuokkarilla. Reilu kymmenen uutta ja innokasta etsijäkokelasta sai lämpimän tervetulotoivotuksen ja kiitossanat poliisilta sekä perusteellisen tietopaketin Vapepan valmiuskouluttajilta Elisa Metsäranta-Tuomelta ja Sanna-Mari Hirvensalolta.
Illan aikana käytiin läpi etsintätekniikoita. Etsintä on järjestelmällistä työtä. On käytävä läpi jokainen puska, puun alusta ja kivi. Katse pitää välillä kohdistaa myös ylös, koska etsittävä on saattanut ripustaa esim. vaatekappaleitaan puun oksille tai jopa kiivennyt puun oksalle itse. Etsintätehtävällä on hyvä pitää silmällä myös lähintä etsijäkollegaa, jotta näköyhteys säilyy.
Tietysti jaossa oli myös hyviä käytännön vinkkejä hälytystä silmällä pitäen. Monella kokeneella etsijällä on valmiiksi pakattu etsintäreppu ovensuussa, jotta hälytyksen tullessa voi lähteä heti liikkeelle. Repusta löytyy mm. muistiinpanovälineet, taskulamppu, varaparistot, kompassi, puukko, ensiaputarvikkeet, varavaatteita, hanskat, päähine ja vessapaperia. Vessapaperi on tietysti hyvä hädän sattuessa, mutta etsinnässä sitä käytetään merkitsemään etsintälinjaa maastoon, jolla varmistetaan, että joka kohta alueesta tulee varmasti etsittyä. Reppuun lisätään lähdettäessä vielä juotavaa ja eväät ja päälle puetaan sään mukaiset vaatteet ja tukevat kengät tai saappaat.
Toinen kurssi-ilta vei osallistujat Melliläjärven maastoihin. Kun etsintäalueelle saavuttiin, piti käydä kuittaamassa itsensä paikalla olevaksi ilmoittautumislistaan ja pukea keltainen huomioliivi päälle.
Sateinen ilta ei innokkaita etsijöitä hidastanut vaan harjoitukset aloitettiin eri etsintämuotojen kertauksella ja testauksella, ja sitten lähdettiin tositoimiin. Tehtävänä oli etsiä metsään kadonnut mies, jonka tuntomerkit kerrottiin. Neljä partiota lähti jokainen omalle lohkolle alueharavointiin. Partion johtajalla oli kännykässään Karttahimmeli-sovellus, joka näyttää reaaliaikaisesti etsintäalueet ja etsijöiden liikkeet GPS-paikannuksen avulla. Johtajan käskyttämänä lähdettiin liikkeelle ja lyhyen etsinnän jälkeen löytyi männyn oksasta kauluri.

Pimeässä metsässä harjoiteltiin otsalamppujen kera ja kaikilla tietysti huomioliivit päällä.
Koska kadonnutta ei vielä löytynyt, siirryttiin toiselle alueelle näkötuntumaharavointiin. Etsijät järjestäytyivät riviin metsän laitaan noin kolmen metrin etäisyyksillä toisistaan ja etsijäketjulle määrättiin suunnistaja ja merkitsijä. Ketjun johtaja huusi etsijärivin liikkeelle. Taskulamppujen valot vilkkuivat pimeässä metsässä ja hiljaisuutta rikkoi johtajan komennot, jotka etsijät toistivat: “Liikkeelle!” – “Seis!” – “Korjataan rivi!”
Lopulta kadonnut löytyi sorakuopasta kuusen alta, kun etsijän otsalampun valo heijastui etsittävän saappaan heijastimesta. Hän oli tajuissaan ja kunnossa. Harjoitus päättyi onnistuneesti ja ennen kuin etsijät poistuivat alueelta, jokainen kävi ilmoittautumispisteellä merkitsemässä poistumisaikansa ilmoittautumislistaan, jotta varmistuttiin kaikkien etsijöiden poistuneen metsästä. Harjoituksen jälkeen kaikki saivat todistuksen käydystä kurssista, ja uudet vapaaehtoiset liittyivät hälytysryhmiinsä.
Vapepassa toimitaan vapaaehtoisesti, ja jokainen saa itse päättää, voiko hälytyksen tullessa lähteä mukaan. Jokainen etsijä on tärkeä, vaikka vain harvat kohtaavat kadonneen. Tärkeintä on, että hän löytyy. Vapaaehtoisten panos on olennainen osa Suomen kokonaisturvallisuutta.
